"Pöyhtäri.
Onpa harvinainen sukunimi. Voisinko minä ottaa sen uudeksi sukunimekseni?"
Näin kyseli eräs tavallista nimeä kantava suomalainen taiteilija
esittelyn jälkeen eräältä sukumme jäseneltä. Suomalaisen nimikirjan
mukaan Suomessa asui 1970-luvun alussa 145 Pöyhäriä ja lukumäärä
kasvaa koko ajan.
Paikannimenä Pöyhtäri sen sijaan on todella
harvinainen. Nimiarkiston tietoon on tullut vain Himangan Kannuskylän
maakirjatalo, Limingan Korven toisintonimi, Rautalammin Tyyrinvirran
eli Sahalan rälssitalon torppa sekä Raahen edustalla sijaitseva
matalikko. Muista lähteistä on löytynyt Lestinjoen suulla sijaitseva
Pöyhtärin kivi ja Oulaisten Pöyhtärinkorpi. Eräillä muillakin himankalaisilla
taloilla oli kauko-omistuksia Oulaisten tienoilla, joten Pöyhtärinkorven
nimi varsin todennäköisesti on johdettavissa Himangan Pöyhtärin
talosta. Pöyhtärit ovat olleet merenkulkijoita todistettavasti ainakin
1500-luvun toisella puoliskolla ja 1600-luvun alkupuolella sekä
viime vuosisadan loppupuolella ja tämän vuosisadan alkupuolella,
joten heidän alustensa pohjakosketuksista on ymmärrettävästi jäänyt
merellisiä paikannimiä.
Vasta perustettuun Oulun kaupunkiin syntyi
Pöyhtärin talo himankalaisen maakauppiaanpojan muutettua sinne porvariksi.
Limingan Pöyhtärikin on voinut saada nimensä joko Himangalta tai
Oulusta muuttaneista Pöyhtäreistä, vaikka sitä ei pystytäkään kiistattomasti
osoittamaan. Himangan Pöyhtärillä asuneita perheitä on muuttanut
Kalajoelle ja Liminkaan, mutta heidän jälkensä katoavat tutkijan
ulottumattomiin. Sen vuoksi Pöyhtärin torpankaan yhteydestä Himankaan
ei voida varmuudella sanoa. Torpan perusti 1790-luvulla Matti Pohjalainen.
Häntä seurasi Tuomas Rahkoinen eli Rahkola, molemmat nimiä, jotka
viittaavat muualle kuin Savoon.
Mitä tämä harvinainen nimi Pöyhtäri tarkoittaa?
Professori Viljo Nissilän antaman selvityksen mukaan kysymyksessä
on ikivanha pilkkanimi. Kateelliset naapurit ovat nimitelleet koppavakäytöksistä
kylän isäntää pöyhkäriksi, josta konsonantin vaihtumisen myötä on
tullut pöyhtäri. Pöyhtäri on elänyt joskus keskiajalla, sillä jo
1500-luvun alkuun mennessä pilkkanimi on kiteytynyt talonnimeksi
ja kadottanut alkuperäisen luonteensa, koska 1500-luvun puolivälissä
taloon tullut vävy sen mukisematta hyväksyi omakseen.
Pöyhtärin talo on siis perustettu keskiajalla,
tarkemmin sanottuna 1400-luvun alkupuolella, kuten muutkin kylän
vanhimmat talot. Silloin näet syntyivät edellytykset asutuksen muodostumiseen.
Maan kohoamisen seurauksena tuolloin muodostui laaja pussimainen
Kannuslahti, jolla nimellä se tunnetaan vielä Isojakokartoissakin6.
Kannuslahden erotti merestä noin kolme kilometriä pitkä ja paikoin
vain vajaan kilometrin Levyinen niemi. Kapeassa salmessa sijaitsi
saari, joka maan kohotessa jäi salmeen muodostuneen virran eli rauman
keskelle ja sai nimekseen Raumankari. Kannuslahti ulottui nykyiselle
Velhonperälle saakka, ja Lestijokea ja sen toista haaraa, Tomujokea,
pitkin voitiin veneillä kulkea Roukalankoskeen ja Silakan talon
luo samalla tavalla kuin nykyisin on mahdollista liikennöidä Raumankarille
asti. Tällainen suojainen lahti on ymmärrettävästi houkutellut muuttoa
suunnitelleita kalastajia rakentamaan majansa lahden rannalle. Matala
lahti on varmaankin ollut suotuisa kutupaikka, ja vesijättömaasta
on muodostunut hyvää laidunta. Noin 1400 luvulla muodostuneen rantaviivan
tuntumaan ovat sijoittuneet ne talot, joita Armas Luukko muilla
perusteilla arvioidessaan on pitänyt seudun vanhimpina, niiden joukossa
myös Pöyhtäri.